← Takaisin

100 nuottikäsikirjoitusta: toinen osa on julkaistu

100-vuotisjuhlavuotensa aikana Sibelius-museo julkaisee 100 nuottikäsikirjoitusta kokoelmistaan, ja nyt toiset 33 teosta on julkaistu! Rullaa alas nähdäksesi listan. Ensimmäisen julkaisun löydät täältä: https://sibeliusmuseum.fi/fi/100-nuottikasikirjoitusta-ensimmainen-osa/

Käsikirjoitukset ovat osin hieman tuntemattomampien säveltäjien käsialaa, ja niistä useita ei ole koskaan aiemmin julkaistu. Mukana on teoksia lähinnä pienemmille kokoonpanoille mutta myös joitakin orkesteriteoksia sekä näyttämömusiikkia. Käsikirjoitukset ovat saatavilla Finna-portaalin kautta. Mukaan on valittu vain tekijänoikeuksista vapaata materiaalia.

Tällä kertaa listalla ovat muun muassa seuraavat säveltäjät ja teokset:

SmP2446 Billroth, Theodor: Du bist mein erster Gedanke

Sibelius-museon käsikirjoituskokoelmassa on kotimaisten säveltäjien nuottikäsikirjoitusten lisäksi myös muutamia ulkomaisten säveltäjien teoksia. Osa näistä käsikirjoituksista on muualta Suomeen muuttaneiden ja täällä toimineiden henkilöiden tekemiä, osa taas on kulkeutunut Suomeen esimerkiksi ulkomailla oleskelleiden suomalaismuusikoiden mukana. 

Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu saksalaisen kirurgin, Theodor Billrothin (1829–1894) laulun Du bist mein erster Gedanke käsikirjoitus. Billroth oli aikansa tunnetuimpia kirurgeja, joka harrasti päätoimensa ohella aktiivisesti musiikkia ja myös sävelsi jonkin verran. Hän kuului Wienin seurapiireihin ja oli muun muassa säveltäjä Johannes Brahmsin läheinen ystävä. Ystävykset keskustelivat paljon musiikista; Billrothin kerrotaan analysoineen useita Brahmsin sävellyksiä ennen niiden julkaisua, ja Brahms puolestaan rohkaisi Billrothia kirjoittamaan musikaalisuuden fysiologiasta. Billrothin uraauurtava teos Wer ist musikalisch? julkaistiin postuumisti musiikkikriitikko Eduard Hanslickin toimittamana vuonna 1895. 

Suomalainen baritonilaulaja Filip Forstén tutustui Theodor Billrothiin 1880-luvun lopulla Wienissä, kun Billroth toimi yliopistossa kirurgian professorina ja Forstén saapui kaupunkiin konsertoimaan sekä jatkamaan lauluopintojaan. Paitsi musiikki, myös kiinnostus lääketieteeseen lienee yhdistänyt ystävyksiä – ennen ammattilaulajaksi ryhtymistään Forstén opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa.  

Sibelius-museon arkistossa on muutamia Billrothin Forsténille kirjoittamia kirjeitä, joista viimeisin on päivätty vain muutamia viikkoja ennen Billrothin kuolemaa vuonna 1894. Billroth vaikuttaa olleen Filipille jonkinlainen isähahmo. Hänen kuolemansa jälkeen Filipin sisar, viipurilainen laulunopettaja Anna Forstén kirjoitti veljelleen surunvalittelut kutsuen Billrothia Filipin ”isälliseksi ystäväksi”.

SmP21022 Eibenschütz, José: ”Sorg” (Edelfeltin taulun mukaan)

Kapellimestari, viulisti ja säveltäjä José Eibenschütz (1875–1952) muutti Saksasta Suomeen vuonna 1894 aloittaessaan työnsä konserttimestarina Turun soitannollisen seuran orkesterissa. Jo seuraavana vuonna hänestä tuli orkesterin johtaja. Eibenschütz vietti Suomessa reilun vuosikymmenen, jona aikana hän ehti säveltää useita teoksia, muun muassa Turussa vuonna 1897 kantaesitetyn oopperan Ann-Mari. Oopperan libreton kirjoitti suomenruotsalainen Johan Fridolf Hagfors, tunnetun Modersmålets sång -laulun tekijä.

Eibenschützin alun perin jousiorkesterille säveltämä ”Suru” (Edelfeltin taulun mukaan) kantaesitettiin Turussa 16.1.1900. Teos sai positiivisen vastaanoton ja sitä pidettiin aikanaan yhtenä Eibenschützin parhaista sävellyksistä. Sävellyksen nimi viittaa Albert Edelfeltin vuonna 1894 maalaamaan tauluun Suru, joka on kuvituskuva ruotsalaisen Carl Snoilskyn runoon Värnamon markkinoilla. Sibelius-museon arkistossa olevan version Eibenschütz on kirjoittanut viululle ja pianolle ja omistanut eläinlääkäri, amatööriviulisti Ludvig Fabritiukselle.  

Suomessa olonsa aikana José Eibenschütz tutustui suomalaisiin musiikkipiireihin, ja ystävystyi muun muassa Jean Sibeliuksen kanssa, joka omisti hänelle viululle ja pianolle säveltämänsä Romanssin, op. 42 1904). Vuonna 1905 Eibenschütz sai musiikkijohtajan paikan Görlitzistä ja muutti perheineen takaisin kotimaahansa Saksaan.

SmP21848 Konno, Hannes: Marssi

SmP6676 Moberg, Ida: Barnens bön för Finland

Ida Moberg (1859–1947) opiskeli laulua, pianonsoittoa ja sävellystä niin Pietarissa, Helsingissä kuin Saksassakin. Ensin ilmeisesti laulajan uraa tavoitellut Moberg kääntyi lopulta ensisijaisesti säveltämisen puoleen, ja vuonna 1906 hän järjesti Helsingissä oman sävellyskonsertin, jossa hän myös johti orkesteria. Kapellimestarina toimiminen oli tuona aikana tehtävä, jota ei katsottu naiselle sopivaksi. Niin oli jossain määrin säveltäminenkin; Oskar Merikannon kommentti Mobergin konsertista oli ”reipas nainen – mutta sittenkin nainen”. 

Alentavasta suhtautumisesta huolimatta Moberg toimi koko elämänsä musiikin parissa ensisijaisesti säveltäjänä ja musiikinopettajana. Hän sävelsi niin yksinlauluja, kuoroteoksia kuin orkesteriteoksia, ja mahtuu tuotantoon keskeneräiseksi jäänyt oopperakin. Suuri osa Mobergin musiikista jäi aikanaan julkaisematta, mutta kiinnostus sitä kohtaan on alkanut viime vuosina kasvaa. 

Mobergin teosten monipuolinen inspiraatiopohja lepää muun muassa teosofiassa, antroposofiassa, suomenruotsalaisuudessa, vapaussymboliikassa ja naisasialiikkeessä. Erityisen kiinnostunut Moberg oli teosofiasta ja antroposofiasta, ja muiden tointensa ohella hän johti Suomen Teosofisen seuran sekakuoroa.

SmP6958 Pingoud, Ernest: Sinfonia III. Finale

Venäläissyntyinen säveltäjä ja musiikkikirjoittaja Ernest Pingoud (1887–1942) oli yksi suomalaisen modernismin eturivin hahmoista mutta samalla eräänlainen toisinajattelija verrattuna aikansa usein kansallismielisiin ja Kalevalasta innostuneisiin suomalaisiin säveltäjiin. Kosmopoliitti Pingoud oli opiskellut musiikkia Alexander Silotin, Nikolai Rimski-Korsakovin ja Aleksandr Glazunovin johdolla Pietarissa sekä Hugo Riemannin ja Max Regerin johdolla Saksassa. Opintoihin oli mahtunut myös geologiaa, teologiaa, filosofiaa sekä kirjallisuutta, ja Pingoud oli kirjoittanut musiikkiarvosteluja ja esseitä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Pingoud muutti Suomeen ja asettui aluksi Viipuriin ja Turkuun sekä lopulta Helsinkiin, jossa hän johti Fazerin konserttitoimistoa 1920- ja 1930-luvuilla sekä toimi Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä vuosina 1924–1942. Kohtalokas, morfiinilla höystetty ravintolakäynti eräänä kesäiltana 1941 johti ystävän kuolemaan ja oikeudenkäyntiin, jossa Pingoud’ta syytettiin kuolemantuottamuksesta. Oikeus vapautti Pingoud’n keväällä 1942, mutta hän teki itsemurhan samana kesänä 54-vuotiaana.

Pingoud debytoi säveltäjänä Helsingissä marraskuussa 1918, ja kriitikot alkoivat pian kutsua häntä futuristiksi, kubistiksi, ultramodernistiksi sekä ”musiikilliseksi bolševikiksi”. Kokeneena musiikkikirjoittajana Pingoud ei epäröinyt vastata kriitikoille lehdistössä. Pingoudin aktiivisin kausi orkesterisäveltäjänä sijoittuu 1910- ja 1920-luvuille, ja 1920-luvun gramofonikuumeen aikana ”Pinkku” sävelsi myös useita iskelmiä salanimillä Jonny Loke ja Lauri Ilari. Näistä sävellyksistä Asfalttikukka – esittäjinä muun muassa Topi Aaltonen (oopperalaulaja Ture Ara) ja Suomi Jazz Orkesteri – kuuluu tunnetuimpiin. Vuosina 1923–1927 Pingoud sävelsi viimeiseksi jääneen sinfoniansa (järjestyksessä nro 3, op. 27), jonka neljännen osan (Finale) käsikirjoitus kuuluu Sibelius-museon kokoelmiin. Kolmas sinfonia edustaa musiikintutkija Erkki Salmenhaaran arvion mukaan siirtymistä rauhallisempaan ja yksinkertaisempaan myöhempään tyyliin, vaikka se onkin yhtä värikäs ja myrskyisä kuin Pingoud’n aiemmat teokset samassa genressä.

SmP8671b Thuneberg, Lilli: Prinsarnas blomsteralfabet

Säveltäjä Lilli Thunebergia voidaan pitää yhtenä Suomen merkittävimmistä lastenmusiikin säveltäjistä, sillä useat hänen lauluistaan, laulusarjoistaan ja laululeikeistään saavuttivat suuren suosion jo hänen elinaikanaan, ja hänen musiikkiaan on yhä edelleen mukana monissa lastenlaulukirjoissa. Thuneberg syntyi Hämeenlinnassa ja muutti vuonna 1877 Turkuun, jossa hänen isänsä Ivar Thuneberg työskenteli opettajana ja nuorisotyöntekijänä – ammatissa, johon myös Lilli ryhtyi pianonsoitonopettajana lapsille ja vasta-alkajille. Lapsille ja musiikinopintojaan aloitteleville suunnattujen sävellysten lisäksi Thuneberg sävelsi muun muassa hengellisiä lauluja, ja hänen teoksiaan on sovitettu myös kuorolle. Thunebergin yleistäminen pääasiassa lastenmusiikin säveltäjäksi voi siis olla harhaanjohtavaa, etenkin kun osa hänen lauluistaan, jotka näennäisesti on suunnattu lapsille, sisältää tutkija Susanna Välimäen mukaan piirteitä soolo- ja lied-laulusta, vaikka ne on naamioitu lastenlaulun muotoon.

Eräs Thunebergin julkaistujen teosten tunnusomainen piirre on värikkäästi kuvitetut nuottipainokset, joita julkaisivat kustantamot Apostol ja Fazer sekä Thuneberg itse. Monet niistä perustuvat ruotsalaisiin lastenkirjallisuuden klassikoihin – muun muassa Ottilia Adelborgin (1855–1936), Elsa Beskowin (1874–1953) ja Jeanna Oterdahlin (1879–1965) teksteihin ja kuvituksiin – vaikka joissakin Thunebergin omakustanteisissa nuottikirjoissa ja -vihkoissa kuvitusten tekijää ei mainita. Luontoaiheet, kuten kasvit, sienet ja eläimet, sekä vuodenajat ovat usein toistuva teema Thunebergin lapsille säveltämissä kappaleissa; niin myös Sibelius-museon kokoelmiin kuuluvassa nuottikäsikirjoituksessa, joka on Thunebergin sävellys Adelborgin lastenkirjaan Prinsarnas blomsteralfabet. Kyseinen nuottikäsikirjoitus ei kuitenkaan sisällä kuvitusta vaan käsittää ainoastaan nuottimateriaalin ja tekstin.

26. elokuuta 2026 julkaistut nuottikäsikirjoitukset:

• Andrée, Fredrika (1836–1880: Dalens blomma
• Aufrichtig, Hans (1869–1951): Adagietto und Capricio hongroise
• Bergman, Adolf (1891–1944): Walse
• Billroth, Theodor (1829–1894): Du bist mein erster Gedanke
• Dettmann Fritz (1894–1945): Aus ”Traumgekrönt”
• Eibenschütz, José (1872–1952): Sorg (efter Edelfelts tafla)
• Ekman, Viktor (1964–1900): Op 1 b
• Elukhen, Alexander: Humoreske
• Engelberg, August (1817–1850): Mina Önskningar
• Flodin, Ferdinand (1826–1916): Till vännen som gick
• Hagelstam, Mariane: Snobbjoks Masurka
• von Heideman, Hugo (1851–1915): Höstblomman
• Konno, Hannes (1892–1942): Marssi
• Korhonen, Aina (1869–1943): Fjerne Toner
• Kronqvist, Hulda (1862–1934): Drömmen om sällhet
• Laethén, Rafael (1845–1898): Rondino
• Laurell, Josephine (1820–1905): Till den nyfödda
• Leinberg, Lilli (1836–1922): Sylvias visor
• Moberg, Ida (1859–1947): Barnens bön för Finland
• Moberg, Karl Adolf (1840–1901): Statens Guldgossar 1873
• Montgomery, Mathilda (1796–1863): Echo i Ådalen
• Munktell, Helene (1852–1919): Romance ur operan ”I Firenze”
• Nymander, Carl Johan Mauritz (1797–1856): Helsingfors Polka
• Palmgren, Allan (1860–1928): Porin Lotta Svärdin marssi
• Pingoud, Ernest (1887–1942): Symphoni III. Finale
• von Schantz, Filip (1835–1865): Lied (Ich will meine Seele)
• Sohlström, Gösta (1908–1938): Balettmusik till…
• Thuneberg, Lilli (1862–1920): Prinsarnas blomsteralfabet
• Tuominen, Wäinö (1880–1947): Olympiafanfaari
• Wallenius, Thora (1848–1915): Männikkö mors visor (3 visor)
• Wasenius, Carl Gustaf (1821–1899): Auragillets festmarsch
• Wegelius, Martin (1846–1906): Westfinsk marsch
• Wetterling, Hampus (1830–1870): Serenad

Lisätietoa käsikirjoituksista, säveltäjistä tai Sibelius-museon kokoelmista: ota yhteyttä sibmusarkiv@stiftelsenabo.fi